Viikko sitten lauantaina kävimme isännän sekä Tarmon toisen omistajan Kirstin ja miehensä Hannun kanssa Juuassa Pakkaspöksyn kennelissä ihastelemassa Tarmon uusimpia pentusia. Mammana siis Joccarilla Viima tuttavallisemmin Nuppu ja pennut kaikki tyttöjä joita 6 ihanaa vipeltäjää. Pennut olivat niin mahtavan luontoisia, rauhallisia ja tottuneet pienten lasten käsittelyyn. Näistä varmasti joka ikinen tulee lunastamaan uuden perheen odotukset ja täyttää pienen lappalaispörrön paikan täydellisesti. Hyviä harrastekoiria varmasti niin ikään. Kiitos vielä Gröhnin perheelle mahdollisuudesta käydä tutustumassa pikkutassuihin. 🙂
Niin ja nythän tultiin sitten siihen tulokseen jotta parkkina/siniparkkina pidetty Pakkaspöksyn Aamurusko onkin väriltään sininen/sininen merkein (jos noin voi rekisteröidä..). Mikä on erittäin mielenkiintoista, koska nyt myös tiedämme jotta Tarmokin kantaa ”sinigeeniä”, ja se mistä asti se tulee onkin toinen ja erittäin jännä juttu… 😉
No sitten viime sunnuntaina havahduin ulkona touhuillessani koirien aitaukselta päin kuuluvaan epämääräiseen kakomiseen ja yskään. Juti siellä tyrski vähän väliä, eikä selkeästikään ollut täysin oma vilhakka itsensä. Nopeat johtopäätökset ja illan mittaan voimistuvat yskät viittasivat selvään kennelyskään. Viiko takaperin olleesta messaristahan Juti sellaisen vaivan sitten sai tuliaisina. Yskät muuttuivat vielä massiivisiksi limaysköksiksi, joita sitten siivoiltiin lähes jokaiselta matolta pitkin yötä.. Seuraavana aamuna oli vielä yskää, mutta iltapäivällä töistä tullessa en kuullut mitään, ja seuraavanakin päivänä yskät olivat tipo tiessään. Tällä erää muilta en vielä mitään merkkejä taudista ole kuullut, koputetaan puuta ja toivotaan parasta. Tosin fakta juttu, että niitä oireita voi ilmaantua vielä parin viikon päästäkin lauman toisille jäsenille.. Nyt kuitenkin PikkuJuti on taas täysissä voimissaan ja energioissaan joka on tällä hetkellä pääasia! 🙂